perjantai 1. maaliskuuta 2019

Kestopusseillako hyvitän ilmastosyntini?




Törmäsin viime joulukuussa instagramissa maku ontärkein -blogin postaukseen, jossa oli kuva tyhjiöpakkauslaitteesta. Teksti hehkutti keinoa ruokahävikin vähentämiseen.

Minä näin muoviroskan.

Okei, muovi voi olla kierrätettävää, ajattelin, mutta mikromuovia päätyy kyllä luontoon tuostakin vakuumista, pistettiin se sitten sekajätteeseen taikka kierrätyspömpeliin. Harkitsin kommentoivani. Että mitenkäs ne muoviroskat? Aloin tuntea oloni tekopyhäksi. Asia jäi sikseen. Paitsi, että intouduin suoltamaan ilmastomietteitä paperille kuin äidinkielen esseekokeeseen konsanaan.

Onhan se ruokahävikkikin nimittäin asia, josta huolestua. Jos nyt vaikka kuvitellaan miten paljon resursseja yksi lehmä vie ja miten monta ateriaa tuosta lehmästä sitten saadaan. Ja ennen kaikkea, miten monta niistä aterioista ei kukaan koskaan syö.

Tässä muutamia lukuja: yksi lehmä aiheuttaa vuodessa jo pelkästään suolistokaasuillaan 50-100 kiloa metaanipäästöjä ilmakehään ja metaani voimistaa kasvihuoneilmiötä 20 kertaisesti hiilidioksidiin verrattuna. Hiilidioksidia yhden naudanlihakilon voi katsoa tuottavan 15 kiloa.

Se, että kilo nautaa ei päädy roskiin, on siis kieltämättä ilmastoteko.

Mutta ilmastoteko on myös sen muovisen vakuumipakkauksen ostamatta jättäminen. Vaikka muovikipot kiikuttaisi reippaasti kierrätyspiisteeseen, on osa vahingosta jo auttamatta tapahtunut. Mikromuovia syntyy aina ja sitä on aivan kaikkialla.

Ostan maissikakkuja riisistä valmistettujen sijaan. En koskaan vaadi ruuaksi punaista lihaa. En osta kaupasta muovikassia, kuljen pyörällä, vältän vaatteiden turhaa pesemistä, en istu tuntikausia lämpimässä suihkussa. Ja kun menen kauppaan, kaivan esille kestohedelmäpussit, joita itsekseni tyytyväisesti hymyillen leyhyttelen hedelmäosastolla.

Mutta ei minulla todellakaan ole oikeutta tuomita toisten ilmastotekoja vääriksi.

Vuonna 2018 tein kolme ulkomaanmatkaa lentäen,  pistelen edelleen surutta poskeeni kanaa ja juustoa, jonka hiilijalanjälki kiloa kohti jää vain melko niukasti kakkoseksi naudanlihalle, ja ostan aina halvinta, en ekologisinta.

Olen hyvän päivän maailman parantaja. Ilmaston puolesta on nimittäin helppoa luopua asioista, joista olisi helppo luopua muutenkin. En ikinä ajattele, että vitsit tekisipä mieli riisiä, joten siitä erossa pysyminen on kohtalaisen helppoa. Hoi! Minäpä en syö riisiä, kun sen viljely aiheuttaa niin paljon metaanipäästöjä. Ja paskat. En söisi sitä muutenkaan.

Olen kuitenkin huolissani maapallosta, kasvihuoneilmiön voimistumisesta, happamoitumisesta, vedenpinnan noususta - ilmastonmuutoksesta. Tunnen huonoa omaa tuntoa niistä ei niin mainioista kulutusvalinnoistani ja yritän takertua niihin hyviin asioihin ilmastoahdistusta lievittääkseni. Olen minä ekologinen.

Maailman pelastamisen taakkaa ei kuitenkaan voi ottaa ihan niin raskaasti, että pyrkisi täydellisyyteen.

Ensinnäkin kaikella, mitä teemme, on vaikutusta ympäristöön. On parempi säästää ympäristöä edes puolella teholla kuin ei ollenkaan.

Toisekseen elämä on elämistä varten. En aio luopua matkustamisesta. Sori vaan.

Ei siis ole olemassa vääriä ympäristötekoja, eikä asiaa voi ajatella mallilla kaikki tai ei mitään. Että kun minä kerran lentomatkustan, olen niin toivoton päästöpesäke, ettei sillä ole enää mitään väliä ajanko autolla vai pyörällä töihin. Koska kyllä sillä on.

Ilmaston säästämiseksi oleellista on miettiä, mikä on se oma tapa pelastaa maailma. Mistä on helppo luopua tai mitä voi korvata ekologisemmalla vaihtoehdolla. Onko vanhojen vaatteiden vieminen kirpputorille liian vaivalloista? Vai tuleeko siitä hyvä fiilis ympäristön puolesta?

Se, että kaikki ihmiset joku päivä eläisivät kuin ekologisuuden jeesukset konsanaan, on sulaa utopiaa. Pitäisi palata jonnekin aikaan ennen kivihiiltä ja muuttaa takaisin metsään.

Mitä juuri minä tai juuri sinä siis voimme tehdä maapallon eteen?

Parhaamme. Me voimme tehdä vain parhaamme.

Kumpi lopulta on pienempi paha? Hukkaan menevä lihakikkare vai ylimääräinen muovipakkaus? 




Tekstin muutamat faktat peräisin:
ja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti