Tomaatti-kesäkurpitsavuoka

Aika syödä kesäkurpitsaa!

Ei suinkaan alkuperäinen, mutta hyvä lisäsyy tälle postaukselle on kesäkurpitsatalkoot! Kukkakaaleja ehdin syödä ehkä kaksi, saati kokata niistä mitään reseptiksi asti, niin nytpähän pääsin talkoopuuhiin.

Ekat kosketukset kyseiseen paistokseen sain jo useampia vuosia sitten isovanhempien mökillä. Ja jostain syystä muistan syöneeni tätä juurikin ainoastaan mökillä. Tai muistan maistelleeni. Kesäkurpitsat eivät nimittäin lyöneet jalkoja alta vielä sen ikäisenä. Mutta samoin kuin saatan huomata alkaneeni pitää sinihomejuustosta, myös lämpimät juustopeitteen alla piilottelevat tomaatit ja kesäkurpitsat ovat huomaamatta vieneet kieleni mennessään.

 Ja taas kerran saan hehkuttaa itse kasvatettujen vihannesten ihanuutta! Myös kesäkurpitsat ovat nimittäin päätyneet pöytään omalta pellolta, luomuna, siemenestä alkunsa saaneina. Mutta keksinpä nyt jotain huonoakin itse viljelyssä: nimittäin sen paniikin, joka syntyy kun ensin odottelee kasvien kasvamista koko kesän ja sitten yhden lajin sato ottaa ja valmistuu kerta heitolla. Kesäkurpitsa-paniikki on kuitenkin pysynyt maltillisena ja oikeastaan en ole edes testannut valmistaa siitä mitään uutta vaan linjaus on ollut aika lailla keep it simple. Kesäkurpitsaa on tosi helppo heitellä sinne sun tänne kastikkeisiin, kasvispaistoksiin ja wokkeihin. Mutta myös tuoreena kesäkurpitsa toimii! Itse tykästyin raasteeseen, johon sopii lisäksi niinikään tomaatit ja suolaisuutta antamaan mustat oliivit tai salaattijuusto.

Kesäkurpitsa-tomaattivuoka:

4 annosta

3-4 tomaattia

1 kesäkurpitsa

Suolaa

Pippuria myllystä

n. 100 g emmental-juustoraastetta

Pese ja viipaloi tomaatit sekä kesäkurpitsa ja lado ne vuorotellen uunivuokaan. Mausta rohkealla ripauksella suolaa ja mustapippuria. Ripottele päälle juustoraaste.

Kypsennä paistosta uunin keskitasolla 45-60 minuuttia.

Punajuuri-porkkanapiirakka pellille

Sain muutama päivä sitten nostaa maasta vuoden ensimmäiset käyttökelpoisenkokoiset punajuuret! Oman sadon ihanuutta ei voi hehkuttaa tarpeeksi, itse kasvatetut raaka-aineet ovat jotain, mikä pitää itse kokea (eli jos et ole vielä viljellyt mitään niin vinkvink). Kyseiset punajuuret pitävät vielä toistaiseksi majaansa jääkaapin vihanneslaatikossa, mutta niiden innoittamana pistän jakoon punajuurireseptiä viimevuodelta. Nimittäin piirakan, jolla on niin ulkonäköä kuin makuakin. Oman sadon todelliset kunkut porkkana ja punajuuri sopivat yhteen ja kaksikkoa täydentää oivasti vuohenjuusto. Väri on huiman oranssinpunainen! Eikä tätä pidä tuomita lihansyöjänkään, isoisäni nimittäin totesi: "Tämä on ihan hyvää, vaikka onkin kasvisversio."

Vuohenjuusto- juurespiirakka pellille

Pohja:

2ps (n.100g/ps) perunamuusijauhetta

3dl piimää

3dl öljyä

2dl kauraleseitä

2dl ruisjauhoja

3,5dl vehnäjauhoja

muna

1/2dl vettä

Täyte:

3-4 (n.400g) isoa porkkanaa

2 (n. 300g) isoa punajuurta

1 sipuli

loraus öljyä

1,5dl vettä

400g ranskankermaa

1/2dl maitoa

2 munaa

1tl suolaa

1tl timjamia

1,5tl suolatonta yrttisekoitusta

200g vuohenjuustoa

Valmista ensin pohja: sekoita ainekset järjestyksessä kulhossa tasaiseksi, kiinteäksi taikinaksi ja nosta jääkaappiin.

Hienonna sipuli ja leikkaa porkkanat ja punajuuret pieniksi.

Kuumenna pannulla loraus öljyä ja kuullota sipulit. Lisää porkkanat ja punajuuret, sekä vesi ja kypsennä vihanneksia pannulla melko kovalla teholla, kunnes neste on haihtunut.

Painele taikina korkeareunaisen uunipellin pohjalle ja n. 2cm reunoille.

Sekoita kulhossa ranskankerma, maito, munat ja mausteet. Viipaloi vuohenjuusto n. 1cm paksuisiksi siivuiksi.

Levitä porkkanat, punajuuret ja sipulit pellille. Kaada päälle ranskankermaseos ja levitä lopuksi vuohenjuustosiivut.

Kypsennä piirakkaa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Herne-parmesaanipihvit ja sinappinen kermaviilikastike

 Tämä resepti syntyi kiireisenä iltapäivänä viime keväänä, kun kaapista löytyi oikeastaan vain pakasteherneitä. Lopputulos oli kuitenkin yksi onnistuneimmista kasvisruoistani, joka parmesaanin ansiosta on aika luksus. Mutta myös ravintorikas; härkäpavun, kikherneen, rouheen, härkiksen ja ties minkä palkokasvivalmisteen ohella myös se tutuin, vihreä herne, on useimpia kasviksia proteiinirikkaampi. Mainittakoon myös, että muihin kasvispihveihin verraten nämä on oikeasti helppo paistaa! Ainakaan itse en saanut pihvejä hajoamaan pitkin pannua. Makean herneen ja täyteläisen parmesaanin yhdistelmään kruunuksi sopii astetta sinappisempi kermaviilikastike.

Hernepihvit:

n. 4 annosta/12 kpl

600 g pakasteherneitä

3 dl maitoa

3 munaa

1,5 dl parmesaanijuustoraastetta

2 dl korppujauhoja

1 tl suolaa

mustapippuria

Soseuta sulaneet herneet sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon maito ja munat. Lisää sitten parmesaani sekä korppujauhot. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Paista taikinasta pannulla pihvejä painelemalla massa lusikalla suoraan pannulle mieleisen kokoisiksi pihveiksi ja paista molemmin puolin.

Luulen, että kypsentäminen onnistuu hyvin myös uunissa. Muotoile vain pihvit pellille ja paista 200 asteessa, sanoisinko 30 minuuttia.

Tarjoile hernepihvit sinappisen kermaviilikastikkeen ja perunoiden kera.

Kermaviilikastike:

1 prk (200g) kermaviiliä

2 tl kotisinappia

1 tl sokeria

0,5 tl suolaa

1,5 tl sitruunanmehua

Mustapippuria

Sekoita mausteet kermaviiliin ja anna sen maustua jääkaapissa jonkin aikaa.

Helppo ruisnäkkäri ja punajuurihummus

Kyseinen ruisnäkkäri oli erään aamun päähänpisto ja se syntyykin kaappien vakiovarusteista, käytännössä pelkistä ruisjauhoista. Maku on sen mukaisesti rukiinen, mutta mielestäni parasta on jyväinen purutuntuma. Punajuurihummus taas on kummitellut siellä sun täällä sosiaalisessa mediassa ja mieleni on tehnyt jo kauan testata sitä. Omani oli lopulta seuraavanlainen ja rakastuin siihen ikihyviksi, etenkin kun maussa erottuu selkeästi valkosipuli. Jos valkosipuli ei kuitenkaan ole ihan lemppari, niin sen kanssa kannattaa olla vähän varovainen.

Ruisnäkkäri:

4 dl ruisjauhoja

3 dl vettä

1 rkl suolaa

3 rkl öljyä

Sekoita näkkärin ainekset kulhossa sekaisin ja levitä taikina ohueksi kerrokseksi uunipellille. Kuvioi pintaa halutessasi haarukalla.

Paista näkkäriä 150 asteessa 30-40 minuuttia. Anna sen sitten jäähtyä niin, että saat siirrettyä näkkärilevyn pelliltä uuniritilälle ja paista sitä vielä kiertoilmalla 100 asteessa n. 1 tunti. Anna näkkärin sitten seistä pöydällä, kunnes se on täysin kuivunut.

Punajuurihummus:

300 g punajuurta

230 g kikherneitä

1 pieni tai 2/3 valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä

0,25 tl juustokuminaa

1 rkl tahinia

1 rkl sitruunanmehua

0,5 tl suolaa

Kuori ja paloittele punajuuret. Keitä ne kypsiksi ja anna jäähtyä.

Hienonna valkosipuli.

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja massa sileäksi.

Punajuurihummus sopii levitteeksi leivän päälle tai tarjoiltavaksi majoneesin tms. kastikkeen tapaan tai dippinä.

Mustikka-valkosuklaa jäätelö (ilman jäätelökonetta)

Mustikka-valkosuklaajäätelö:

1prk kondensoitua maitoa

4 dl kermaa

2+2 dl mustikoita

2 rkl sitruunamehua

1 tl kardemummaa

4 rkl sokeria

1 dl vettä

100g valkosuklaata

4 rkl kermaa

Aloita valmistamalla suklaakastike. Kuumenna kerma kattilassa ja paloittele joukkoon suklaa. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut. Siirrä kattila tarvittaessa takaisin liedelle. Anna kastikkeen jäähtyä vähintään huoneen lämpöiseksi.

Mittaa kattilaan 2 dl mustikoita, vesi, sokeri sekä sitruunanmehu. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä ilman kanssa 5-10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi, ei aivan kovaksi asti ja lisää joukkoon kondensoitu maito (löytyy kaupasta säilykeosastolta, yleensä "sokeroitu maitotiiviste"). Jatka vatkaamista vielä muutama minuutti.

Jaa massa kahteen osaan. Sekoita toisen joukkoon mustikkatahna ja toisen sekaan melkein kaikki valkosuklaa.

Lado massoja vuorotellen pakastuksen kestävään astiaan. Lisää sekaan kokonaisia mustikoita (tuoreita tai jäisiä pakkasesta) sattumiksi ja sekoita lopuksi kevyesti.

Koristele jäätelö mustikoilla sekä lopulla valkosuklaakastikkeella.

Pakasta yön yli.

Tofu-vihannespannu ja puhetta kasvisruoasta

Ällistyn toisinaan siitä, miten runsaasti ruokakaupoissa todella on tarjolla erilaisia kasviproteiinivalmisteita. Kun ne lasketaan yhteen broilerin, jauhelihan ja kalan kanssa, on tarjolla lopulta mahdottoman laaja arsenaali, josta valita. Onkin aika kummallista, miksi usein, ainakin meillä, kuuluu valitusta siitä, että arkena tulee syötyä aina niitä samoja ruokia. Broilerikastiketta. Jauhelihakastiketta. Uunilohta. Ja taas broilerikastiketta, jauhelihaa ehkä keitossa välillä ja niin edelleen. Uuden kokeileminen saattaa tuntua työläältä sillä tutut ruoat valmistuvat rutiinilla ja uuden raaka-aineen kanssa ollaan neuvottomia. Ehkä myös rutiineihin kangistumisella on osaa asiaan, sekä epäluulolla kasvivalmisteita kohtaan. Minulta usein kysytään, että mistä otit reseptin ja vastaan melkein yhtä usein, että päästäni. Koekeittiökokkaaminen ei ole mitään rakettitiedettä saati aikaa vievää. Lähes kaikki kasviproteiinivalmisteet ovat esimerkiksi sellaisenaan käyttövalmiita, eikä niitä siis tarvitse edes varsinaisesti kypsentää. Kun pitää mielessä, että mausteita tarvitaan runsaasti, pötkii jo pitkälle. Minä en ole kasvissyöjä taikka aio sellaiseksi lähiaikoina ainakaan ruveta, sillä lihassa on myös hyvät puolensa. Elimistö esimerkiksi käyttää eläinproteiinia tehokkaammin kuin kasviproteiinia. Lihan energiatiheys on myös kasvivalmisteita suurempi, mikä on runsaasti urheilevalle ihmiselle ajoittain hyödyksi. Toisaalta runsas lihansyönti on osa nyky-yhteiskunnan ylipaino-ongelmaa. Elintapa on muuttunut aikojen saatossa: on siirrytty peltotöistä toimistoon, mutta ruokaa syödään entistä enemmän, lihaa ja roskaruokaa eritoten. Sekasyöjä saa toki olla, mutta kasvisten ja kasviproteiinien osuuden nostamisesta ei varmasti olisi haittaa monellekaan. Eikä ympäristölle. Ekologisuuden suhteen ei kuitenkaan saa olla liian hyväuskoinen. Esimerkiksi avokadojen kasvatukseen kuluu järkyttävä määrä vettä.

Minulle kasvisruoka tuo vaihtelua iänikuisiin (joskin edelleen yhtä maistuviin) kanaan, jauhelihaan ja loheen (jota

tosin syödään meillä aivan liian harvoin), mutta uudet ja tavallaan vieraat raaka-aineet myös inspiroivat kokkaamaan. Tällä kertaa inspiroiduin tofusta ja yhdistin sen pari päivää sitten lisukkeeksi paistelemaani kasvispannuun.

Tofu-vihannespannu:

2 annosta

250 g maustamatonta tofua

Loraus öljyä

iso sipuli

2 reilun kokoista porkkanaa

Pienehkö parsakaali

puolikas kukkakaali

puolikas paprikaa

Puolikas keskikokoinen kesäkurpitsa

2,5 dl vettä

Soijakastiketta

Suolaa

Mustapippuria myllystä

Timjamia

Chilimaustetta

Kuutioi tofu ja sekoita kuutioiden joukkoon kulhossa loraus soijakastiketta, reilu ripaus suolaa, timjamia sekä chilimaustetta ja rouhaus mustapippuria. Jätä odottamaan.

Leikkaa sipuli puolirenkaiksi. Paloittele porkkana, paprika ja kesäkurpitsa reiluiksi paloiksi. Leikkaa parsakaalista ja kukkakaalista sopivan kokoisia nuppuja.

Kuumenna pannulla loraus öljyä. Kuullota sipulit ja lisää sitten kasvikset pienin väliajoin reseptin mukaisessa järjestyksessä.

Lisää lopuksi tofu sekä vesi.

Anna veden kiehua loppuun välillä sekoitellen ja mausta vihannekset samalla soijakastikkeella, suolalla, mustapippurilla, timjamilla ja chilimausteella.

Tarjoile sellaisenaan tai esimerkiksi maustetun ranskankerman kera.

Suolapähkinä-kinuskijäätelö (ilman jäätelökonetta)

Sen kirsikkajäätelön jälkeen on meillä esitetty jätskin perään enemmän toivomuksia kuin mitä mikään leivonnainen tai kokkaus on ikinä ennen saanut osakseen. Luulisi, että kondensoitu maito+kerma on homma, joka hoituu humps vain, mutta sain uuden jäätelöannoksen aikaiseksi jostain syystä vasta nyt. Makujen ideointi oli taas enemmän kuin hauskaa. Innostuin lopulta eniten tuoreista mustikoista ja iskän lempparista gelato-mausta nocciolasta, siis hasselpähkinästä. Olin ensin aikeissa jauhaa pähkinävoita hasselpähkinöistä, mutta koska tehtävä tuntui melko mahdottomalta etenkin, kun keittiötä ei ole varustettu tehosekoittimella, päädyin maapähkinävoihin. Maapähkinävoi maistuu pikemminkin suolapähkinöiltä ja siksi kinuskia lorahti sekaan kuin itsekseen. Mutta suolaisen makea, etenkin suolapähkinäisen kinuskinen, ei koskaan ole huono yhdistelmä.

Suolapähkinä-kinuskijäätelö:

1 tlk kondensoitua maitoa

4 dl vispikermaa (voi käyttää myös vähärasvaista, ei vaikuta lopputulokseen ainakaan negatiivisesti)

4 rkl maapähkinävoita

n. 1 dl kinuskikastiketta

Koristeeksi maapähkinöitä, kinuskikastiketta ja maapähkinävoita

Vatkaa kerma vaahdoksi, ei aivan kovaksi asti ja lisää joukkoon kondensoitu maito . Jatka vatkaamista vielä muutama minuutti.

Ota massasta pieni osa erilliseen kulhoon ja sekoita joukkoon maapähkinävoi.

Kokoa jäätelö sitten pakastuksen kestävään astiaan. Laita esimerkiksi ensin puolet maustamattomasta massasta pohjalle, lisää sitten nokareina pähkinämassa ja valuta päälle kinuskikastiketta. Levitä päälle loput maustamattomasta massasta ja sekoita muutamalla lusikanpyöräytyksellä. Koristele jäätelö maapähkinöillä, maapähkinävoilla sekä kinuskikastikkeella.

Pakasta yön yli.

Mustikkapiirakka pullapohjalla

Kuulemma se ainoa oikea mustikkapiirakka. Siispä aloitin pullahommat ensitilassa kotiuduttuani kesän ensimmäiseltä kunnon mustikkareissulta.

Mustikka-pullapiirakka:

Pellillinen

2,5 dl maitoa

25 g hiivaa

1 tl suolaa

1 dl sokeria

0,5 rkl kardemummaa

1 muna

n. 7-8 dl vehnäjauhoja

75-100g margariinia

(muna voiteluun)

n. 13 dl mustikoita

1 rkl perunajauhoja

0,5 dl sokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi (n.37 astetta). Liuota joukkoon hiiva. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja muna (munaa ei välttämättä tarvita). Sekoita sitten joukkoon sen verran vehnäjauhoja, että taikinasta tulee vellimäinen ja vatkaa hetki voimakkaasti, jotta se saa ilmaa.

Jatka sekoittamista käsin ja alusta taikinaan loput jauhot. Lisää lopuksi margariini (tai voi tai 1dl öljyä). Lisää sen jälkeen vielä jauhoja jos taikina jää rasvaisenoloiseksi. Valmis taikina irtoaa helposti käsistä ja kulhon reunoista ja on kimmoisa.

Annan taikinan kohota lämpimässä paikassa, esim. vesihauteessa 1-1,5 h.

Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla muutama minuutti ja kauli se sitten ohueksi levyksi. Leikkaa levystä reilu uunipellin kokoinen nelikulmio (esimerkiksi leivinpaperin avulla) ja nosta se korkeareunaiseen uunipeltiin. Painele/venytä taikinaa vielä niin, että se nousee pari senttiä pellin reunoille.

Sekoita kulhossa mustikoiden joukkoon perunajauho ja levitä mustikat pellille. Ripottele päälle sokeri.

Lopusta pullataikinasta voi kaulia ja leikata koristeeksi esim. taikinaruudukon piirakan päälle.

Voitele reunat kevyesti munalla ja paista piirakkaa n. 30 minuuttia 200 asteisen uunin keskitasolla.

Nauti piirakka vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.