perjantai 30. syyskuuta 2016

Mehevä omenakakku

Meillä pursuaa puutarha omenoita. Niitä suoraan syötäviä sekä leivontaan parhaiten soveltuvia. Biojätteen tuottaminen omalta pihalta ei koskaan tunnu kivalta ja eikö omenaa kakussa saa syötyä silloinkin, kun ajatus rehellisestä omenasta alkaa tympiä. Tähän reseptiin uppoavat parhaiten ne hapahkot talviomenat ja vähän eri muodossa kuin perinteisimmissä piirakoissa ja paistoksissa.



Mehevä omenakakku

2 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä
1 ½ dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 ½ tl kanelia
2 munaa
160g vaniljarahkaa (esim. 1 prk. Valio lumo)
½ dl maitoa
½ dl öljyä
2 dl karkeaa omenaraastetta (n. 3 omenaa)

Päälle:
n. 3 omenaa
Kanelia
Sokeria

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (18cm) pohjalle ja voitele reunat.

Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Lisää joukkoon munat, rahka, maito ja öljy. Sekoita tasaiseksi.
Raasta n. 2-3 omenaa karkeaksi raasteeksi ja sekoita 2dl raastetta taikinaan.

Kaada taikina vuokaan.

Viipaloi 2-3 omenaa melko ohuiksi lohkoiksi ja asettele ne taikinan päälle vuokaan. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

Paista kakkua uunin keskitasolla 180 asteessa 40-60 minuuttia. Tarkista kypsyys hammas- tai cocktailtikulla.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.







maanantai 5. syyskuuta 2016

Lindströminkiusaus

Yksinkertaisesti: helppoa ja herkullista tutuista raaka-aineista esikuvana lindströminpihvit.



Lindströminkiusaus

400g jauhelihaa
800g (n.12) perunaa
400g (n.4) punajuurta
1 sipuli
¼ tl valkopippuria
1 tl suolaa
1 rkl valkoviinietikkaa
4 dl kermaa

Ruskista jauheliha ja mausta halutessasi sitä jo ripauksella valkopippuria ja suolaa.

Pese, kuori ja suikaloi perunat ja punajuuret. Yhdistä ne sitten uunivuoassa jauhelihan kanssa.

Sekoita kulhossa kerman joukkoon mausteet ja kaada uunivuokaan juures-jauhelihaseoksen päälle.




Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Päälle voi murustella sinihomejuustoa ennen paistoa tai juuston kuivettumisen välttämiseksi kesken paiston tai vasta suoraan lautaselle ;)





perjantai 2. syyskuuta 2016

Sadonkorjuu

Parasta kokkaus ja leipominen on silloin, kun raaka-aineita löytyy omasta takaa tai pystyy hyödyntämään luonnon antimia. Omasta maasta, pihalta, puutarhasta tai lähimetsästä saa 100% tuoretta ja lannoitteita on käytetty juuri sen verran kuin itse on kesällä kokenut tarpeelliseksi eli todennäköisesti ei nimeksikään. Rahaakin säästyy, jos nyt ei sievoisia summia niin jotain kuitenkin ja ainakin itselleni tulee aina hyvä olo, kun on toiminut taloudellisesti ja ollut säästeliäs. Onhan itse kasvatettu juures aina kiva nähdä elementissään eli lautasella.

Metsästä on toki jo kannettu purkki kaupalla mustikoita ja marjapensaat koluttu niin kotoa kuin mökiltä hyötykäyttöön (jonkinmoisen jaksamisen ja pakastimen rajoissa tosin sillä ainakin viinimarjoja on ollut lievästi sanottuna vähän liikaa), mutta ne kaikki keväällä maahan kylvetyt alkavat nyt olla valmiita talteen kerättäviksi. Pellosta on noussut jo rivi punajuuria, murto-osa porkkanoista ja roppakaupalla taitepapuja. Retiisit sain nostaa jo heti heinäkuussa. Nyt on siis kokkailtu punajuuresta. Ensimmäisistä käyttökelpoisen kokoisista syntyi jo kesällä lindströminpihvejä (kotilieden ohjeella ja kaveriksi uusia perunoita ja aurajuustokastiketta, oli muuten hyvää) ja pari kertaa yksinkertaisesti porkkanoiden ja kukkakaalin kanssa uunijuureksia. Koska niitä punajuuria nyt on jonkin verran, jalostin lindströminpihvit kiusaukseksi hyvällä menestyksellä. Vähän vähemmän onnistuneita tuli punajuurisipseistä, jotka A. jäivät lötköiksi tai B. paloivat.

Papuja olen keittänyt pakkaseen ja lisukkeeksi, mutta mielessä pyörii ajatus sosekeitosta. Papujen sijaan soseeksi on tähän mennessä päätynyt kesäkurpitsaa.

Myös omenat ja puolukat alkavat lähestyä todellista sesonkiaan. Omenoita tiedän kypsyvän tänä vuonna rutkasti yli tarpeen ja sietokyvynkin varmaan, puolukoita toivon löytyvän ainakin muutama rasiallinen pakastettavaksi ja vähän leivontaan. Joskus muistan todenneniin puolukkamuffinien olleen ihan killereitä. Mun makuun puolukat ovat meinaan ehkä hitusen mustikoita parempia. Voisihan niistä hilloakin keittää, jos saalis osoittautuu runsaaksi. Ajatus luumuhillosta kiehtoo vielä enemmän; jos saisikin ensi jouluksi itse tehtyä luumuhilloa tortuille...