Pinaatti-fetapiirakka (tuoreesta pinaatista)

Jos retiisi on helppo viljeltävä, niin sitten on pinaattikin. Jälkimmäinen on kuitenkin inspiroinut huomattavasti enemmän ja voisin vain kokkailla pinaattijuttuja päivät pitkät. Hienointa omassa pinaatissa on se, että kaikki tosi yksinkertaisetkin jutut, niin kuin nyt tämä fetapiirakka, jota ollaan tehty meillä jo monesti, muuttuvat ihan super kiinnostaviksi, kun saa ryöppäillä itse kylvetyistä siemenistä kasvaneita lehtiä. Pinaatti poikkeaa retiisistä merkittävästi myös siinä mielessä, että sen voi huoletta pakastaa pelkän ryöppäyksen jälkeen, eli runsaankaan sadon edessä ei tarvitse panikoida (niin kuin minulle taas kävi retiisien kanssa, vaikka kylvin niitä puolet vähemmän kuin viimevuonna). Suosittelen kokeilemaan. Molempia, siis pinaatin kasvatusta sekä piirakkaa, joka on passeli niin iltapalaksi, kahvipöydän suolaiseksi kuin lounaaksikin.

Pinaatti-fetapiirakka:

1 ps (n.100g) perunamuusijauhetta

1 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

100 g margariinia

muna

1 dl maitoa

200 g tuoretta pinaattia

3 dl maitoa

2 munaa

0,5 tl suolaa

Mustapippuria

200 g feta- tai salaattijuusto

100 g kirsikkatomaatteja

Valmista ensin pohja. Sekoita ensin kuivat aineet kulhossa keskenään ja nypi sitten joukkoon margariini. Lisää muna ja maito ja sekoita tasaiseksi. Nosta pohjataikina jääkaappiin vähintään täytteen valmistelujen ajaksi.

Ryöppää pinaatti keittämällä lehtiä runsaassa vedessä 3-5 minuuttia. Valuta lehdet lävikössä ja siirrä kulhoon. Silppua ne suurpiirteisesti sauvasekoittimella. Sekoita pinaatin joukkoon, maito, munat, suola ja pippuri.

Pese ja halkaise kirsikkatomaatit ja kuutio fetajuusto (tai käytä valmiiksi kuutioitua).

Öljyä tai voitele kevyesti halkaisijaltaan n.28 cm piirakkavuoka. Painele taikina sen pohjalle ja reunoille.

Levitä melkein kaikki juustokuutiot pohjan päälle ja kaada vuokaan sitten pinaattitäyte. Asettele päälle puolitetut tomaatit leikkauspinta ylöspäin sekä loput fetakuutiot.

Paista piirakkaa 200 asteisen uunin keskitasolla n. 35 minuuttia.

Piimäpiirakka pellille

Voisi kai sanoa, että raparperikausi on tämän kesän osalta tullut päätökseensä. Vaikka mökillä puskat näyttävät jo melkoisen nuupahtaneilta, kotipihan raparperit ovat siinä määrin ryhdikkäitä, että eiköhän vielä yksi raparperi-resepti olisi paikallaan. Kyseinen piimäpohja oli pienenä lempparini, alkujaan mustikkapiirakkana, mutta samalla reseptillä syntyy niin raparperi- kuin omenaversiokin. Helposti ja paljon. Ei vatkaamista, kohottelua tai odottelua ja kaupan päällisiksi kokonainen pellillinen mehevää piirakkaa. Siksi vaikkapa mokkapalat voi päästää hetkeksi kesälomille ja kaupitella buffetissa raparperipiirakkaa. Tähän ei välttämättä vaadita edes vaniljakastiketta, mutta taas kerran: se kyllä kruunaa koko komeuden.

Piimä-raparperipiirakka

n. 20 palaa

4 dl piimää

4 dl sokeria

1,5 dl öljyä

6,5 dl vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

Päälle:

1 l raparperia

1 dl sokeria

Tai

1,5 l omenoita kuutioituna

Kanelia sokeria

n. 8 dl mustikoita

Kuori ja paloittele raparperit. Sekoita joukkoon sokeri ja jätä odottamaan.

Sekoita keskenään piimä, sokeri ja öljy. Lisää leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja siivilöi muutamassa erässä taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle reunalliselle uunipellille.

Siivilöi raparpereista valunut neste pois ja ripottele ne sitten taikinan päälle.

Jos käytät omenoita, kannattaa kuutioita kypsentää mikrossa muutaman minuutin ajan välillä sekoittaen ennen niiden lisäämistä piirakkaa. Ripottele sen jälkeen päälle sokeria ja kanelia. Mustikat voi lisätä suoraan, vaikka jäisinä pakasteesta.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa n.40 minuuttia, omena- ja mustikkapiirakalle riittää n.30 minuuttia. Piirakka kannattaa kääntää paiston puolivälissä sillä luukun puoleinen reuna kypsyy usein hitaammin.

Retiisit x3

Otin retiiseihin ensikosketusta vuosi sitten, kun kokeilunhaluisena istutin niitä itse. Retiiseissä on kaksi hyvää puolta, joista ensimmäisen löysin jo viime vuonna: helppous. Olen 99 prosenttisen varma, että jokainen onnistuu itse kasvattamaan niitä. Kylvä siemenet, odota, syö. Oikeasti. Se mikä viime kesänä oli vielä vähän hukassa, oli retiisien maku. Nehän ovat melko kitkeriä, jälkimaku jopa sipulinen. Sitä kirpeyttä kyllä löytyi, mutta en osannut kääntää sitä eduksi, verhota muihin makuihin taikka kukistaa kokonaan, jotta retiisejä olisi tullut käytettyä yhtään maistelua runsaammin. Jälleen pelto on tuottanut vähän liikaakin noita punaisia palleroita, mutta nyt olen keksinyt, miten kitkeryys kesytetään. Pelin vein minä 1-0. Koska retiisi on meillä lukeutunut lisuke-kategoriaan, kokosin yhteen postaukseen useamman käyttövinkin.

Raasta!

Retiisi-porkkanaraaste syntyy yksinkertaisesti raastamalla jokaista ruokailijaa kohden 2 retiisiä ja 1 porkkana. Tässä retiisi taittaa porkkanan makeutta ja sitä vastoin porkkana retiisin kitkeryyttä. Raasteesta tulee kaiken lisäksi todella mehukasta, sillä retiisi on yllättävän vetinen vihannes.

Paahda!

Uunipaahdetut retiisit ovat oiva vaihtoehto taikka lisä "tavallisille" uunijuureksille. Pese ja halkaise retiisit ja sekoita niihin sitten pellillä loraus öljyä, ripaus suolaa, mustapippuria ja pizzamaustetta. Paahda 200 asteisessa uunissa n.40 minuuttia. Paahdettuna retiisi muistuttaa koostumukseltaan mielestäni vähän kypsennettyä kesäkurpitsaa, mutta mikä ihmeellisintä: uunissa kaikki kitkeryys häviää taivaan tuuliin.

Kuullota!

Retiisipyttis on pirteän punainen ja myös kesän mainioita hävikkiruokia. Tässä retiisi toimii vähän kuin sipuli; terävöittää makua. Pilko retiisit melko ohuiksi/pieniksi paloiksi. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja paista retiisejä sitten n. 15 minuuttia käännellen. Paloittele retiisien kypsyessä keitetyt perunat ja mahdolliset muut hävikkipyttis-ainekset, kuten eilispäiväiset grillimakkarat tai lihapullat. Lisää ne pannulle ja paista vielä kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla, ripauksella pippuria ja esimerkiksi yrttimausteella. 

Pinaattikeitto

En ole koskaan tehnyt itse pinaattikeittoa ja näin pinaattikeittoneitsyyteni menetettyäni saan ihmetellä, mikä vitsi on ollut syödä soppaa aina pakasteena, kun sitä on niin helppo tehdä itsekin. Siis oikeasti superhelppoa. Ja superhyvää. Tuoreen pinaatin ryöppäys on toki oma vaivansa, mutta sekin älyttömän yksinkertaista. Koska pääsin käyttämään omin kätösin siemenestä kasvatettua pinaattia, olisin vaikka kypsytellyt sitä viikon tynnyrissä, jos niin olisi käsketty. Siksi siis myös hyppäsin kotitekoisen pinaattikeiton ihmeellisen maailmaan juuri nyt: oman maan pinaatti oli valmista kerättäväksi. No löpinät sikseen, keitto oli vallan mainiota.

Pinaattikeitto:

4 annosta

150 g tuoretta pinaattia

8+2 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja

1 kasvisliemikuutio

1 tl sokeria

Reilu ripaus suolaa

Aloita ryöppäämällä pinaatit keittämällä lehtiä n.5 minuuttia runsaassa vedessä. Jos käytät kaupan babypinaattia, sitä ei tarvitse ryöpätä.

Valuta pinaateista vesi ja hienonna ne suurpiirteisesti sauvasekoittimella.

Lisää kattilaan n.8 dl maitoa sekä kasvisliemikuutio ja kuumenna sekoitellen kiehuvaksi ja keitä pari minuuttia.

Sekoita loppuun maitoon vehnäjauhot ja kaada suurus ohuena nauhana kattilaan kokoajan sekoittaen. Keitä vielä reilu 3 minuuttia. Mausta suolalla ja sokerilla.

Tarjoile pinaattikeitto keitettyjen munien ja karjalanpiirakoiden kera.

Raparperivispipuuro

Törmäsin raparperivispipuuroon viimevuona Helsingin Sanomien ruoka-sivustolla ja kappas: Raparperista syntyy mainio vispipuuro siinä missä punaherukoistakin. Maku ei edes poikkea paljoa. Koska meillä lisäksi kasvaa raparperia reilusti yli tarpeiden, ovat tällaiset runsaammalla kädellä raparperia vaativat reseptit suosikkejani. Suosikki on myös vispipuuro, joten tämä resepti on ihan tuplalemppari. HS:stä lukemani resepti oli varmasti vähän toisenlainen, mutta ainakin seuraavan laisilla ainesuhteilla syntyy mainiota vaahtopuuroa. Ja kyllä, puuro on tasan tarkkaan yhtä aneemisen väristä kuin seuraavassa kuvassa, mutta ei anneta sen häiritä.

Raparperivispipuuro:

6-7 dl raparperia paloina

1 l vettä

1,5-2 dl sokeria

2 dl mannasuurimoita

Kuori ja paloittele raparperit. Mittaa ne kattilaan veden ja sokerin kanssa ja kuumenna kiehuvaksi.

Keitä raparpereja, kunnes ne hajoavat ja lisää sitten mannasuurimot kokoajan (mieluiten vispilällä) sekoittaen. Keitä kymmenisen minuuttia, niin että mannasuurimot kypsyvät (katso pakkaus).

Jäähdytä puuro huoneenlämpöiseksi ja vatkaa sitä sitten sähkövatkaimella n. 10 minuuttia, kunnes puuro on vaaleaa ja vaahtomaista.

Parhaiten vispipuuro maistuu mielestäni jääkaappikylmänä maidon kanssa.

Piimäsämpylät

Olen jo varmaan kolmesti päättänyt, että alan leipomaan aina kerran viikossa leipää, sämpylöitä, rieskoja tai sen sellaista. Vielä siitä ei tosiaan ole tullut rutiinia, vaan koko kesäkuu vierähti lähinnä makeiden leivonnaisten parissa, ainakin blogin osalta. Nyt kuitenkin jotain vähän terveellisempää arjen luksusta: sämpylöitä, joista tuli kaapista löytyneiden ainesten näköisiä. Maku osoittautui melko spontaanista leivonnasta huolimatta oikein tasapainoiseksi ja koostumus näissä sämpylöissä on verrattoman pehmeä.

 

Piimäsämpylät:

n. 18 kpl

 

6 dl piimää

35 g hiivaa

1 tl suolaa

0,5 dl siirappia

1 muna

3 dl kauraleseitä

2 dl ruisjauhoja

10 dl vehnäjauhoja

n. 50 g margariinia

 

+vehnäjauhoja

 

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja murenna joukkoon hiiva. Lisää suola ja siirappi sekä muna.

 

Sekoita taikinaan kauraleseet ja ruisjauho ja vatkaa sitä hetki voimakkaasti vispilällä. Jatka sekoittamista sitten käsin ja lisää vehnäjauhot. Kun taikina muuttuu raskaaksi (n. 8 dl jälkeen), lisää margariini ja sitten loput jauhot.

 

Siirrä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan n. tunniksi.

 

Vaivaa taikinaa hetki jauhotetulla alustalla ja leivo sitten sämpylöiksi.

 

Paista sämpylöitä n. 15 minuuttia 200 asteisen uunin keskitasolla, niin että ne saavat kullanruskean värin.