tiistai 31. joulukuuta 2019

Parhaat palat 2019


Aika laittaa jälleen yksi vuosi pakettiin, voisi kai sanoa jo perinteikkäästi yhdeksän parhaan muodossa. 2019 oli blogin osalta siinä määrin edellisistä poikkeava, että tavanomaisenaktiivisen talven ja kevään jälkeen taikinataikuri on ollut jotakuinkin koomassa. Tässä kohtaa se tarkoittaa sitä, että minä olen ollut kaikkea muuta kuin koomassa. En ole ehtinyt inspiroitumaan leipomisesta ja ruuanlaitosta ihan entiseen malliin eikä niiden syntyneidenkään kakkujen, pullien ja soosien reseptien puhtaaksikirjoittamiselle ja julkaisemiselle ole tuntunut löytyvän luonnollista rakoa. Ne ovat siis jäänet arkistojen kätköihin, toivottavasti odottamaan julkaistuksi tulemista unohtumisen sijaan. Mutta kuten sanottua, vuoteni on ollut monilta osin toiminnantäyteinen, hyvässä mielessä, ja yhden blogin taka-alalle jäännistä on turha ottaa stressiä.

Suhteellisen suppean ulosannin ansiosta yhdeksän parhaan valikoiminen oli tänä vuonna melko helppoa, kun valikoimaa oli edellisiä vuosia niukemmin. Olen siis huomioinut vain julkaistut kuvat sekä reseptit ja tässä vuoden suosikkini niiden keskuudesta, satunnaisessa järjestyksessä:

Best 9 kuvat:


Otos, jossa on lyömättömän pirteät värit ja ihanan puhdas päivänvalo.



En koe olevani leivos-ihmisiä ja muffinien koristelusta jäänyt kenties traumat niiden kaikkien muinoin pöydälle valuneiden kuorrutusten vuoksi. Nykyään sanoisin onnistuvani yleensä siinäkin osuudessa kohtalaisen kunniakkaasti. Tässä kuvassa katseen vangitsevatkin itse kuppikakut ja tuo juuri sopivasti kuvioitu pöytäliina.


Jotenkin elegantti ja osuvan valon ansiosta ihanan puhdas kuva.


Musta pöytäliina kuuluu edelleen suosikkeihini, se tuntuu tuovan kaikki värit esille aivan erityisellä tavalla, etenkin tuon appelsiininoranssin.


Tässäkin musta tausta on tehokas, mutta myös asettelu on kerrankin mielestäni jotenkin erityisen osuva.


Nuo värit!


Tässä parasta ovat kesäisen raikkaat värit ja lämmin valo. Kesäaikaan tuo nimenomainen pöytäliina on kyllä ehdoton lemppari!

Huomioni kiinnittävät nuo veitsenterävät reunat! Myös sommittelu ja tarkennus on mielestäni onnistunut.


Tämä on kaikin puolin kiehtovan tummanpuhuva.

Best 9 reseptit:

Paahdettuna tai kuullotettuna palsternakasta avautuu aivan uusi ulottuvuus. Se tuo kasvispiirakan makuun mahtavaa syvyyttä siinä missä tavikset porkkana ja parsakaali ovat vähän latteita. Tämä piirakka on lisäksi upean värinen.

Leivän suurena ystävänä tämä resepti on tietenkin listalla. Minulle hyvä leipä on sellainen, jota syö mieluiten sellaisenaan, ilman mitään päällisiä ja naanleipää voisi nimenomaan pistellä satsin poskeen suoraan pannulta. Vielä, kun leipä ottaa melkein mustaa väriä paistettaessa, saa maku ihanan paahteisen vivahteen.

Niin simppeli tapaus kuin tämä onkin, niin on syytä varoittaa: tätä ei pysty syömään vain yhtä pientä palaa!

Siis tomaatti ja basilika – pitääkö tätä enempää selitellä? Paitsi oma, niin varmasti myös suvun suosikki, siinä määrin keräsivät nämä kierteet synttärikahveilla kiitosta.

Viimetalvena väsäilin sosekeittoja harva se päivä ja tämä oli ehdoton talvinen lemppari; mausteisuus tasapainottaa bataatin makeutta. Tämä soppa varmasti lämmittää pakkasten keskellä!

Bataattisosekeiton jotakuinkin täydellinen vastakohta: keveän kesäinen pastasetti, jossa herneet ja parmesaani pääsevät oikeuksiinsa. Ja parmesaanihan tekee muutenkin kaikesta kaksin verroin paremaa.

Vaikka onkin olevinaan kuivakakku, on tämä lajissaan varmasti mehevimmästä päästä. Samalla ihanan appelsiinisen raikas ja suklaisen täyteläinen.

Mokkapala -tyyliä, mutta pähkinällä. Suklaisen äkkimakeuden sijaan maku on hienostuneempi.

Tämä pääsi listalle täytteenä olevan karviaishillon ansiosta. Yli jäänyt hillo nimittäin kävi kuin kuumille kiville ja olisi varmasti tehnyt tehtävänsä tortussa kuin tortussa.


Ja ne yleisön suosikit eli instagramin best nine:


HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2020!

tiistai 1. lokakuuta 2019

Omenaruudut omenahillopohjalla


Vaikka tänäkin vuonna on omenaa päätynyt piirakkaan, haluan palata viime vuoteen tämän reseptin muodossa, koska pelkään sen jäävän lopullisesti unholaan jos säilön sitä vielä seuraavaan sesonkiin asti. Eikä tämä resepti mielestäni ansaitse tulla unohdetuksi sillä kun kyseessä on jotain simppeliä piilotetulla pienellä jipolla, ei voi mennä vikaan. Pohjan makeus lähtee nimittäin omenahillosta, eikä tässä reseptissä ole yhtään "lisättyä sokeria". Siis tokihan sokeria on ajettu aikoinaan aimo annos itse hilloon, mutta enää tässä vaiheessa et sokeria tarvitse (muuta kuin halutessa ripauksen omenoiden päälle). Suurin juju näissä ruuduissa taitaa kuitenkin olla omenahillon pohjaan tuoma maku sekä tilaisuus kuluttaa omenahilloa, jonka kanssa ainakin meillä on suoraan sanottuna ongelmia; runsas omenasato säilötään hilloksi, mutta sitten sille ei muuta tehdäkään kuin säilötään ja säilötään ja säilötään… Syksyn projekti on kuluttaa omenaa, talven projekti on kuluttaa omenahilloa. Eli nyt hillot kehiin!



Omenaruudut:

2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl pikakaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
75 g margariinia
2 munaa
0,5 dl maitoa
200 g omenahilloa

Lisäksi:
n.4 omenaa
Kanelia
Sokeria


Kuori ja lohko ensin omenat.

Aloita taikina sekoittamalla kuivat aineet keskenään. Nypi sitten joukkoon huoneenlämpöinen margariini.

Lisää joukkoon munat sekä maito ja hillo ja sekoita vasta lopuksi tasaiseksi. Hillon koostumuksesta riippuen, lisää loraus maitoa, mikäli taikina on kovin jäykkää.

Kaada taikina n. 30x15 cm vuokaan (puolikas uunipelti)*. Asettele päälle omenalohkot ja ripottele mausteeksi reilusti kanelia ja halutessa sokeria.

Paista piirakkaa 200 asteisen uunin keskitasolla n.30 minuuttia.

Tarjoile hieman jäähtynyt piirakka vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.


*Reseptin tuplaamalla saat siis luonnollisesti koko pellillisen isolle joukolle

lauantai 14. syyskuuta 2019

Appelsiininen hernesosekeitto


Olen palannut opintojen kimppuun ja nyt toivottavasti myös taikinataikurin pariin. Kesällä ei tullut vietettyä aikaa keittiössä. Jotain leivoin, ruokaa laitoin, mutten ihmeemmin. En ottanut asiasta stressiä. Miksi olisin? Tietyt asiat vaativat inspiraatiota toteutuakseen ja silloin kun kokkaamiseen ei ole inspiraatiota, sitä syö tyytyväisenä currylla maustettua kanakastiketta ja savulohta (vanhempien sponsoroimana) vuorotellen. Kokkausinspiraationi kuitenkin heräilee. Kenties uuden Masterchef Australian ansiosta tai siksi, että arkiruokaraati kostuu jälleen vain minusta itsestäni. Yksinasumisessa on puolensa ja olen saanut kotona vietetyn kesän jälkeen vihdoin taas harrastaa rauhassa kasvisruokia. Sauvasekoitinta on jurrutettu antaumuksella ja kikherneitä olen popsinut tölkkikaupalla.

Polkaistaan taikinataikurin syksy käyntiin siis tietenkin sosekeitolla! Ehdottomasti meikäläisen lemppari, johon tuntuu riittävän ideoita loputtomiin. Tämä herneversio juontaa juurensa viimekevään rakkaudesta, herne-perunasoseesta, joka nyt muuntui keitoksi ja sai hedelmäistä lisävivahdetta appelsiinista (koska eräs alennuksesta ostettu yksilö sattui majailemaan jääkaapissa). Suhteellisen makeiden herneiden kanssa ei pidä kursailla suolassa ja pippurin sijasta terävyyttä makuun kannattaa hakea sinapista. Herneet ja sinappi ovat lyömätön pari. Samoin herneet ja parmesaani, jota suosittelen kaikkien ei-opiskelijoiden veistävän muutaman anteliaan lastun keittoannoksen päälle!




Appelsiininen hernesosekeitto:
3 annosta

1 iso valkosipulinkynsi
2 keskikokoista sipulia
Oliiviöljyä
Suolaa
2,5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
n. 600 g perunaa (4 isohkoa)
Puolikkaan appelsiinin raastettu kuori
2 rkl makeaa sinappia


Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna kattilassa loraus öljyä ja lisää sipulit sekä ripaus suolaa kattilaan. Kuullota sipuleita muutama minuutti ja anna niiden saada kullanruskeaa väriä.

Kuori ja paloittele perunat.

Kaada kattilaan n. 2,5 desiä vettä sekä murustele joukkoon kasvisliemikuutio. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää sitten perunat. Lisää jäiset herneet, kun perunat ovat kypsiä ja kiehauta.

Kaada noin puolet nesteestä erilliseen astiaan. Lisää appelsiininkuoriraaste herneiden ja perunoiden joukkoon ja soseuta. Lisää samalla keitinlientä takaisin keiton joukkoon muutamassa erässä niin, että keiton paksuus on mieluisa. Ohenna keittoa tarvittaessa lorauksella vettä.

Sekoita joukkoon sinappi sekä tarvittaessa suolaa.

Tarjoile keitto parmesaanin, löysäksi keitettyjen munien, raejuuston, krutonkien tai muiden haluamieni "päällisten" kera.

maanantai 19. elokuuta 2019

Mehevä karviaistorttu


Vanha ressukka karviaispuskamme notkui tänävuonna jopa epätavallisen runsaasta sadosta ja aloin miettiä, mihin marjoja voisikaan käyttää. Karviaisten käyttöön leivonnassa ei törmää ihan joka käänteessä ja itseäni ainakin vaivasi, miten kovakuoriset marjat mahtaisivat kypsyä uunissa taikinan joukossa. Kypsyisivätkö ollenkaan. Leivontasessiostani tulikin oikea mietintähetki, kun tein taikinaa ilman selkeää visiota lopputuloksesta. En lopulta kokeillut kypsyvätkö karviaiset kakkutaikinassa, vaan päädyin keittelemään karviaisista hilloa ja lopputuloksesta muotoutui ihan kelpo karviaiskakku, -torttu, mikälie. Karviaishillo ei tosiaan ole lainkaan hassumpaa eli jos karviaissato hengailee jääkaapissa, kannattaa se pistää hilloksi ja purkkeihin.



Mehevä karviaistorttu:

Taikina:
100 g fariinisokeria
100 g margariinia
1 muna
0,5 dl ruisjauhoja
1 dl maustamatonta jogurttia
1,25 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl leivinjauhetta

Hillo:
150 g karviaisia
75 g hillosokeria
(tai 25 g hillo-marmeladisokeria)
1 rkl vettä

Päälle:
Karviaisia


Valmista ensin hillo. Perkaa karviaiset ja mittaa ne veden kanssa kattilaan. Keitä karviaisia kannen alla n.5minuuttia niin, että ne alkavat mehustua. Lisää sitten sokeri ja keitä vielä 10-15 minuuttia sekoittaen, niin että marjat hajoavat. Anna hillon jäähtyä, jotta se on jämäkkää torttua täytettäessä.

Aloita kakkupohjan leipominen vaahdottamalla fariinisokeri ja margariini. Lisää muna sekä ruisjauhot ja jogurtti. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää parissa erässä taikinaan.

Pingota leivinpaperi halkaisijaltaan 18 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisen uunin alatasolla n. 25 minuuttia. Tarkista kypsyys.

Irrota kakku vuoasta ja anna jäähtyä.

Halkaise huoneenlämpöinen kakkupohja kahteen osaan ja levitä täytteeksi kerros karviaishilloa. Koristele kakku esimerkiksi levittämällä päälle ohut kerros karviaishilloa ja päällystämällä kakku karviaisilla.







perjantai 9. elokuuta 2019

Punaherukka-rahkamoussekakku


Punaisten viinimarjojen sato on jälleen kerran ylitsepursuavan runsas ja täällä on mehumaija porissut. Päätin tehdä juustokakun, paitsi, että taaskaan siihen ei päätynyt sananmukaisesti varsinaista juustoa ollenkaan. Rahka-kermavaahto-yhdistelmä on vain niin ihanan pehmeän kuohkea, kesäisen höyhenenkevyt ja suussasulava. Punaherukat vielä antavat kirpeydessään makuun täydellistä raikkautta. Ah. Nyt olen kai maalaillut mielikuvia tarpeeksi.




Punaherukka-rahkamoussekakku

Pohja:
150 g digestivejä
75 g margariinia

Täyte:
2,5 dl sokeroimatonta punaherukkamehutiivistettä
1 dl sokeria
(tai 3 dl sokeroitua punaherukkamehutiivistettä)
250 g maustamatonta rahkaa
4 liivatelehteä
2 rkl punaherukkamehua
2,5 dl vispikermaa
80+20 g valkosuklaata


Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Valmista pohja murskaamalla digestivekeksit muovipussissa kaulimella ja siirrä sitten keksimurska kulhoon. Sulata margariini mikrossa ja sekoita keksimurujen joukkoon. Pingota halkaisijaltaan 18 senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele keksiseos vuokaan. Siirrä vuoka jääkaappiin.

Mittaa punaherukkamehutiiviste kulhoon ja mikäli käytät sokeroimatonta mehua, lisää joukkoon myös sokeri. Sekoita sitten maitorahka vispilällä parissa erässä mehun joukkoon.

Vatkaa kerma vaahdoksi toisessa kulhossa.

Kuumenna 2 ruokalusikallista mehua mukissa tai pienessä kulhossa. Purista liivatelehdet mahdollisimman kuiviksi ja liuota ne mehutilkkaan. Kaada liivateseos ohuena nauhana mehu-rahkaseokseen kokoajan sekoittaen. Jätä seos odottamaan.

Sulata n.80 grammaa valkosuklaata varovasti mikrossa tai kattilassa ja kääntele se kermavaahdon joukkoon.

Yhdistä lopuksi rahkaseos kermaseokseen parissa erässä varovasti sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja anna kakun hyytyä jääkaapissa yönyli.

Irrota kakku vuoasta veitsen avulla ja koristele esimerkiksi valkosuklaalla ja punaherukoilla.




keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Porkkanakakku


Tässä se tulee, nimittäin konstailematon, joskaan ei ehkä sananmukaisesti perinteinen porkkanakakun resepti. Blogissa olen aiemmin julkaissut reseptit suklaa-porkkanakakkuun sekä Runebergin porkkanakakkuun (lopputulos keksinnölleni käyttää piparkakkumuruja porkkanakakussa), mutta totta puhuakseni se vieraille tarjottu porkkanakakku on aina valmistunut ihan eri reseptillä. Koska ei tunnu reilulta jakaa reseptejä, joiden alkuperä on joku muu kuin loppupeleissä yksinomaan meikäläisen pääkoppa, ei se tavallinen porkkanakakku ole blogiin vielä päätynyt.

Niin, että tuleeko se resepti vai puhutaanko siitä vaan? Malttakaa, malttakaa.

En edelleenkään aio rustata suoraa kopiota siitä äitini mielestä parhaasta mahdollisesta porkkanakakun reseptistä, vaan jaan teille version, johon itse uskallan tulevaisuudessa luottaa varauksetta. Olen nimittäin toivottoman laiska muna-sokerivaahdottaja ja siksipä se luottoporkkanakakkuresepti kääntyi lopulta käsissäni jotakuinkin päälaelleen ja sai piimääkin osakseen. Lopputulos oli tarkkaavaisen raadin mukaan pehmeä ja kostea ja porkkanainen ja voisin-syödä-koko-kakun-heti.



Porkkanakakku:
(kaksinkertaisella ohjeella saa pellillisen)

150 g margariinia
2,5 dl sokeria
3 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl piimää
2 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
n. 5 dl hienoa porkkanaraastetta

Kuorrute:
1 rs (200g) maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria


Kuori ja raasta porkkanat raastimen hienommalla terällä.

Mittaa kulhoon margariini sekä sokeri ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilöiden muutamassa erässä taikinan joukkoon. Sekoita taikinaan välillä piimä.

Lisää viimeisenä porkkanaraaste ja sekoita tasaiseksi.

Pingota leivinpaperi halkaisijaltaan 24 senttisen kakkuvuoan pohjalle ja voitele reunat.

Kaada taikina vuokaan ja paista sitä 200 asteisen uunin alatasolla n.30 minuuttia. Tarkista kypsyys puutikulla.

Valmista kuorrute notkistamalla tuorejuusto kulhossa. Siivilöi ja sekoita joukkoon tomusokeri.

Jos tahdot runsaamman kuorrutuksen, ei ole liioittelua tehdä kuorrutetta tuplasti ;)

Kuorruta kakku huoneenlämpöisenä ja tarjoile.

Porkkanakakku on parasta säilyttää jääkaapissa.




maanantai 24. kesäkuuta 2019

Raparperi-Valkosuklaakakku


Raparperisato on ollut edellisten vuosien tapaan pettämättömän runsas. Kiisselisammiollisten ohessa on syntynyt muutamia leivonnaisiakin. Jotakuinkin vuotuisaksi herkuksi vakiintunut kardemummalla maustettu raparperikakku, jonka resepti löytyy täältä, toimi pohjana tämän raparperi-valkosuklaakakku -inspiraationi realisoitumiselle. Valkosuklaa tuo mehevään kakkuun erilaista karamellista makeutta ja - oikeasti! - kardemumma on vain täydellinen kaveri raparperille.




Raparperi-valkosuklaakakku:

150 g margariinia
2 dl sokeria
3 munaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

4 dl raparperia
100 g valkosuklaata


Kuori ja kuutioi raparperit.

Vatkaa huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon munat. Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää taikinaan maito vuorotellen jauhoseoksen kanssa parissa erässä niin, että viimeisenä tulee jauhoja. Mausta taikina kardemummalla.

Rouhi valkosuklaa ja lisää se sekä raparperit taikinaan.

Pingota leivinpaperi halkaisijaltaan 18 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja voitele reunat.

Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisen uunin alatasolla 50-60 minuuttia. Jos kakku alkaa tummua pinnalta ennen kuin se on kypsä, peitä se kevyesti foliolla.

Koristele jäähtynyt kakku valkosuklaalla ja tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.


Ehkä joku päivä koittaa silitettyjen pöytäliinojen aikakausi...






tiistai 11. kesäkuuta 2019

Trooppiset hedelmäkeksit


Blogi on kärsinyt kuukauden hetkellisestä kuolemanhiljaisuudesta. Ei yhtään reseptiä toukokuussa! Mutta minulla on ollut syyni: koulun loputtua koitti kauan kaavailtu interrail-reissu. Pari sitä edeltävää viikkoa kului tenttien lukuun, hostellien varauksiin ja muiden matkavalmistelujen toimitukseen. Innostusta ei revennyt enää taikinataikurille, etenkin,  kun blogin päivittäminen vaati kilometrin mittaisen hapanjuuri-selostuksen viilaamista. Nyt olen koonnut reissuväsynyttä itseäni muutaman päivän ja äsken leivoin raparperipiirakan. Se resepti saa odottaa hetken, samoin kuin hapanjuuri-asia, mutta katkaisen hiljaisuuden nyt palaamalla reseptittömän toukokuun eräisiin pikkuleipiin, joita leivoin äitienpäiväksi.



Trooppiset hedelmäkeksit:
n.24 kpl

150 g margariinia
2 dl sokeria
1 muna
3,5 dl vehnäjauhoja
(1 rkl maitoa)
1 tl jauhettua inkivääriä
Ripaus suolaa
0,5 tl ruokasoodaa
n. 200 g tropical mix -kuivattuja hedelmiä

Vatkaa huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita kuivat kuivat aineet, mausteet mukaan lukien, keskenään ja lisää muutamassa osassa sokerivaahtoon. Kananmunan koosta riippuen, jos taikina käy kovin paksuksi, notkista sitä lisäämällä ruokalusikallinen maitoa.

Pieni kuivattuja hedelmiä veitsellä, mikäli valmiit kuutiot ovat kookkaita. Ainakin banaanilastut täytyy paloitella. Lisää hedelmärouhe taikinan joukkoon. 

Annostele taikinaa kahdella teelusikalla palloiksi pellille, 9-12 keksiä peltiä kohden, jotta ne eivät leviäisi uunissa kiinni toisiinsa. Paista keksit 225 asteisen uunin keskitasolla n. 10 minuuttia tai kunne ne ovat levinneet ja saaneet väriä.






maanantai 29. huhtikuuta 2019

Yön yli -sämpylät


Viime viikko on kulunut leivonnan osalta tarkan leipäjuuren hoivaamisen merkeissä. Edellinen hapanjuureni ei oikein vakuuttanut ja nyt, kun aloin uudestaan tutkia asiaa, en yhtään ihmettele miksi: hommahan on paljon monimutkaisempaa ja tarkempaa kuin kukaan tähän mennessä on antanut ymmärtää. Nyt kymmenen päivän jälkeen juuri näyttää mainiolta. Rustailen juurileipäprosessista, mikäli se joskus hamassa tulevaisuudessa lopulta tuottaa onnistunutta tulosta, mutta tässä kohtaa minulla on jaettavana täysin toisenlainen leipäresepti:  Nimittäin yön yli-sämpylät, joita ei tarvitse odotella viikko tolkulla ja taikinakin on kerralla valmis. Tuoreet sämpylät aamiaispöytään onnistuvat ilman ihmeempiä taikatemppua: sen kun aamulla lapioi taikinaa pellille ja lykkää uuniin - taikinakin syntyy edellisenä iltana vispilänkäänteessä. Vaivattomat aamusämpylät ovat oiva tärppi lähestyvään äitienpäivään ja tämä resepti kuvituksineen onkin oikeastaan viime äitienpäivältä. Ja vaikka yön yli kohoavat sämpylät tulevatkin parhaaseen tarpeeseen ehkä juuri äitien- tai isänpäivänä, saa niistä ihan tavallisiinkin viikonloppuaamuihin helppoa luksusta. Tai niin kuin itse kerran tein, voi taikinan tehdä myös aamulla, jolloin tuoreet leivät syntyvät helposti illalla. Simple as that.




Yön yli sämpylät:
n. 15kpl

5 dl vettä
30 g hiivaa
2 tl suolaa
2 rkl siirappia/sokeria/hunajaa

Yht. n.9 dl jauhoja/leseitä, mitä kaapista sattuu löytymään

        Esim.
       2 dl kauraleseitä
       2 dl ruisjauhoja
       n. 5 dl vehnäjauhoja

3 rkl öljyä

Mainitsen taas, että sämpylöiden teko tosiaan ei ole turhantarkkaa, käytä niitä jauhoja, joita löytyy kaapista! Hyvän lopputuloksen takaamiseksi kannattaa kuitenkin vähintään puolet jauhoista olla vehnäjauhoja.


Mittaa vesi kulhoon ja liuota joukkoon hiiva. Lisää suola ja siirappi/sokeri/hunaja.

Sekoita joukkoon jauhoja, kunnes taikina on paksua, mutta kuitenkin sen verran löysää, että sitä pystyy sekoittamaan kauhalla.

Lisää joukkoon öljy.

Anna taikinan seistä kulhossa huoneenlämmössä yön (tai päivän) yli, n.10 tuntia.

Annostele aamulla (tai illalla) noussut taikina lusikalla pellille ja paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Tarjoile lämpimänä.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Piimä-rosmariinipannacotat persikalla ja vadelmilla


Inspiraationi tuntuu jatkavan samaa mitä-kaapista-löytyy-lentoa. Eilen innostuin piimästä ja löysin pääsiäisen hengessä tölkin persikoitakin (parasta ennen 2016, mutta ei mietitä sitä, hyviä olivat). Jostain syystä rosmariini ja vadelmat tulivat näiden ohella oitis mieleen. Yrttien käyttö jälkiruuissa ei ole mulle millään tasolla tuttu juttu, ruuan laitossakin lähinnä viimeisen vuoden aikana olen rohkaistunut reilummin roiskimaan yrttejä mausteeksi. Tällä kertaa sain yllättyä positiivisesti, sillä rosmariini toimii tässä mainiosti! Se tuo ihanan metsäisen sivumaun pannacottaan. Nappaa siis idea pirteännäyttävään pääsiäisjälkkäriin, joka ei ole turhan tuhti taikka makea - säilykepersikosita huolimatta.




Piimä-rosmariinipannacotat:
5-6kpl

3 liivatelehteä
1 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Oksa rosmariinia
5 dl rasvatonta piimää

1 tlk (125g) persikoita mehussa
1 rkl sitruunan mehua

n.100 g pakastevadelmia
1 rkl sokeria
1 rkl sitruunanmehua
1 rkl vettä
Muutama rosmariinin lehti

Tai

Tuoreita vadelmia


Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Mittaa kattilaan kerma sekä sokerit ja lisää rosmariini. Kuumenna seos hiljalleen ja anna kiehua noin minuutin ajan.

Jäähdytä kermaseosta sekoitellen noin viisi minuuttia. Nosta rosmariininoksa pois. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja liuota ne kermaseoksen joukkoon.

Lisää piimä kokoajan reippaasti sekoittaen.

Kaada pannacottaseos 5-6 lasiin ja siirrä jääkaappiin hyytymään vähintään kahdeksi tunniksi.

Valuta säilykepersikat ja paloittele ne kuutioiksi. Sekoita joukkoon sitruunanmehu ja siirrä jääkaappiin odottamaan.

Mittaa pieneen kasariin pakastevadelmat, sokeri, sitruunanmehu sekä vesi ja rosmariini. Kiehauta seos nopeasti ja siirrä sitten heti kylmään astiaan ja jääkaappiin jotta vadelmat eivät hajoaisi. Jos käytät tuoreita vadelmia, ne voi käyttää sellaisenaan.

Jaa persikat sekä vadelmat hyytyneiden pannacottien päälle ja tarjoile.




lauantai 13. huhtikuuta 2019

Maapähkinäruudut


En uskaltaudu uhoamaan, että tässä tulisi mokkapalojen haastaja, mutta pähkinäiset ruudut valloittavat kyllä varmasti. Resepti on jopa mokkapaloja helpompi ja päälleen leivokset saavat porkkanakakkumaisen tuorejuustokuorrutteen, joka tuo mehevyyttä ja taittaa täyteläisen pähkinän makua. Viimeistelyksi tietysti paahdettuja maapähkinöitä (joita kannattaa kokeilla vaikka ihan yksinäänkin).



Maapähkinäruudut:
pellillinen

6 munaa
4 dl sokeria
300 g maapähkinävoita
4 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kuorrute:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 4 rkl kinuskikastiketta

Lisäksi:
maapähkinöitä

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Sekoita toisessa kulhossa maapähkinävoin joukkoon maito, aluksi pienissä erissä.

Lisää munasokerivaahtoon maapähkinävoiseos sekä vehnäjauhot siivilän läpi vuorotellen muutamassa erässä. Vältä rajua tai ylimääräistä sekoittamista. Lisää myös leivinjauhe.

Vuoraa korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla n.25 minuuttia. Tarkista kypsyys puutikulla.

Nosta kakku pois pelliltä jäähtymään.

Notkista tuorejuusto kulhossa ja mausta kinuskikastikkeella, niin että se saa vähän makeutta.

Kuorruta ruudut jäähtyneinä ja koristele esimerkiksi paahdetuilla pähkinöillä

Pähkinät paahtuvat helposti, kun vain kaadat kuumalle kuivalle pannulle pari kourallista maapähkinöitä ja annat niiden paahtua noin vartin ajan välillä sekoitellen. Pähkinät saavat väriä pintaan ja kuoret alkavat irrota. Anna pähkinöiden jäähtyä ja hiero sitten kuoret irti. Murskaa kevyesti ja ripottele pähkinäruutujen päälle.








keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Appelsiinikakku suklaahipuilla


Uskokaa tai älkää, mutta joulumakeisten askarteluun viime vuonna ostamani maitosuklaalevy oli vielä viime lauantaina (6. huhtikuuta!) hengissä ja hyvinvoiva. Annoin ensimmäisen päähän pälkähtäneen idean viedä mennessään ja käytin suklaan rouheena appelsiinikuivakakkuun, joka tosin on kaikkea muuta kuin kuiva, ja sitä paitsi ihanan oranssi. Niin ja oikein mainion makuinenkin.




Suklaahippu- appelsiinikakku:

100 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
2 appelsiinin raastettu kuori
1 appelsiinin mehu
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
150 g maito- tai leivontasuklaata


Vatkaa huoneenlämpöinen margariini sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat.

Pese appelsiinit huolella juuresharjalla ja raasta niistä kuoret raastimen hienommalla terällä. Lisää kuoriraaste sokerivaahtoon.

Yhdistä kuivat aineet keskenään.

Purista munasokeriseokseen toisen appelsiinin mehu kahdessa erässä lisäten välissä noin puolet jauhoseoksesta.

Sekoita joukkoon loput jauhot.


Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon.

Voitele ja korppujauhota n. 1,2-1,5 l torvikakkuvuoka ja nostele taikina vuokaan.

Paista kakkua 175 asteisen uunin alatasolla n.45 minuuttia. Vahdi paiston loppuvaiheessa, ettei pinta pääse tummumaan liikaa ja ota kakku siinä tapauksessa aiemmin pois uunista. Tarkista kypsyys puutikulla.

Koristele kakku halutessasi sulatetulla suklaalla, sokerikuorrutteella tai tuorejuustolla ja tarjoile jäähtyneenä.