Raparperi-vaniljabritakakku

Raparperisesonki on täällä! En ole vielä omalta pihalta raaskinut varsia nyhtää leivontahommiin ja siksi kaivoinkin tähän väliin raparperireseptin viime talvelta. Kirpakka raparperi yhdessä vaniljaisen kerman ja rapean marengin kanssa toimii meinaa niin hyvin, että huhhuh!

Raparperi-vaniljabrita: 

Pohja:

130 g margariinia

1,5 dl sokeria

3 keltuaista

2,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1,5 dl maitoa

3 valkuaista

1,5 dl sokeria

Raparperitäyte:

5 dl raparperia

0,5 dl vettä

2,5 dl hillosokeria

Vaniljatäyte:

1 ps vaniljakastikejauhetta

2,5 dl maitoa

2 dl vispikermaa

0,5 dl sokeria

0,5 dl vaniljasokeria

Valmista ensin raparperitäyte. Mittaa kattilaan kuoritut ja paloitellut raparperit sekä vesi. Kuumenna seos höyryäväksi ja lisää hillosokeri. Jatka kuumentamista ja keitä hilloa sitten n. 10 minuuttia. Siirrä hillo jäähtymään.

Aloita myös vaniljatäytteen valmistus sekoittamalla vaniljakastikejauhe maitoon. Siirrä kastike jääkaappiin kakkupohjan valmistuksen ajaksi.

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva sekä sokeri keskenään vaaleaksi vaahdoksi. Erottele munista valkuaiset erilliseen kulhoon ja lisää keltuaiset sokerivaahtoon.

Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja lisää jauhot muutamassa erässä taikinaan. Sekoita joukkoon lopuksi maito.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle korkeareunaiselle uunipellille mahdollisimman tasaisesti.

Vaahdota valkuaiset ja lisää joukkoon sitten hiljalleen sokeri ja jatka samalla vatkaamista. Vatkaa seosta, kunnes saat kiiltävää ja kestävää marenkivaahtoa.

Levitä vaahto taikinan päälle pellille ja paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Nosta kakkupohja pelliltä pöydälle jäähtymään.

Vatkaa vispikerma vaahdoksi. Kääntele sekaan jääkaapissa seissyt vaniljatahna sekä sokerit.

Leikkaa jäähtynyt pohjalevy kahtia. Levitä toisen puolikkaan päälle ensin vaniljakerma ja sitten jäähtynyt raparperihilloke. Nosta toinen pohjan puolikas täytteen päälle.

Tarjoile britakakku mahdollisimman pian täyttämisen jälkeen, jotta marenki ei vety. Erityisiä koristeluja kakku ei vaadi, sillä kupruileva marenki on jo kaikessa rustiikkisuudessaan niin kaunis.

Karpalo-kinuskipiirakka

Meillä kokoonnuttiin äitienpäivänä nauttimaan epätavallisesta toukokuun lämmöstä ulos patiolle. Olin osallisena kahvihetken herkkutarjontaan muun muassa tällä karpalo-kinuskipiirakalla, jossa klassikko kaksikko kohtaa taas, eikä varmasti jätä ketään kylmäksi.

Karpalo-kinuskipiirakka:

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

0,5 dl sokeria

100 g margariinia

0,5 dl kylmää vettä

Kinuski:

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

Karpalotäyte:

4 liivatelehteä

3,5 dl karpaloita

2 dl sokeria

180 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl vispikermaa

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja nypi joukkoon kylmä margariini. Lisää vesi ja sekoita mahdollisimman nopeasti tasaiseksi. Siirrä taikina jääkaappiin odottamaan ja voitele halkaisijaltaan n.25cm, mielellään vähän korkeareunaisempi piirakkavuoka.

Kaulitse taikina kahden leivinpaperiarkin välissä levyksi ja asettele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa n.20minuuttia, niin että se saa vähän väriä. Jos pohja kupruilee pahasti uunissa, pintaa voi kevyesti painella tasaiseksi heti paiston jälkeen.

Keitä seuraavaksi kinuski. Mittaa kattilaan kuohukerma sekä fariinisokeri. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä sitä n.30 minuuttia. Kaada kinuski piirakkapohjan päälle ja nosta vuoka jääkaappiin.

Valmista karpalotäyte vasta, kun piirakkapohja ja kinuski ovat jäähtyneet jääkaappikylmiksi.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

Vaahdota kerma.

Notkista tuorejuusto kulhossa. Soseuta karpalot kevyesti ja sekoita karpalosose tuorejuustoseokseen. Lisää joukkoon sokeri.

Kuumenna mikrossa 2-3 rkl vettä. Purista liivatelehdistä suurimmat vedet ja sekoita ne veteen. Lisää liivateos ohuena nauhana karpaloseoksen joukkoon samalla sekoittaen. Kääntele karpaloseoksen joukkoon lopuksi kerma ja kaada karpalotäyte piirakkavuokaan kinuskin päälle.

Anna piirakan hyytyä jääkaapissa yön yli. Koristele se ennen tarjoilua karpaloilla ja kinuskikastikkeella.

Porkkanakakku Fredrika Runebergin tapaan

Kenellä muulla kummittelee joulupipareita kaapin perukoilla? Aloin jo valmistautua henkisesti niiden hävittämiseen, mutta sainkin yllättäen älynväläyksen tästä porkkanakakusta. Paitsi että kakku saa mehevyyttä ja makua porkkanaraasteesta, makua ja rakennetta siihen tuo piparimuru. Olkoon tämä kakku myös muistutus siitä, että vanhoja pikkuleipiä voi - ja kannattaa - hyödyntää leivonnassa vaikkei olisikaan Runebergin päivä. Juuri joulupiparit oli aika luonnollista yhdistää porkkanakakkuun, koska molemmista löytyy suunnilleen sama arsenaali mausteita. Eli marsmars paiskomaan pipareita palasiksi ja raastimet sauhuamaan.

Mainittakoon myös, että tämä kakku syntyi niin extempore, että jääkaapista löytyi ruhtinaallisesti noin 30 grammaa tuorejuustopurkin pohjia. Kopionkin tähän viimekertaisen porkkanakakun hyväksi todetun kuorrutereseptin, jolla saat kunnon kreemit tämän kokoiselle kakulle. Paljoa kikkailuja ei mielestäni kuitenkaan tarvita ja tämä porkkanakakku on mainiota ihan sellaisenaankin.

Porkkanakakku Fredrikan tapaan

2 dl piparkakkumuruja

2 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 tl vaniljasokeria

75 g voita tai margariinia

2 munaa

1 dl maitoa

2 porkkanaa

Kuorrute:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 rkl sitruunanmehua

1 dl tomusokeria

Murskaa piparit melko hienoksi muruksi.

Kuori ja raasta porkkanat raastimen pienemmällä terällä.

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi tai margariini.

Lisää munat sekä maito ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita taikinan joukkoon lopuksi porkkanaraaste.

Voitele n.1,2 litran vetoinen torvikakku- tai leipävuoka ja kaada taikina vuokaan.

Itse käytin vähän turhan isoa vuokaa (reilu 1,5l) ja kakku jäi aika matalaksi.

Paista kakkua 175 asteisen uunin keskitasolla n. 40 minuuttia.

Bolognese - il ragù - jauhelihakastike

Opin juuri tässä yhtenä päivänä jotain pastasta, tarkemmin kaikkien tuntemasta spaghetti bolognesesta, siis bolognalaisesta spagetista. Nimittäin sen, että toisin kuin bolognese-kastike, il ragù, spagetti ei ole lähtöisin Bolognasta. Kun il ragù -kastike tarjoillaan vaikkapa tagliatellen (ja luonnollisesti runsaan parmesaanin kera), voidaan puhua bolognalaisesta ruuasta. Il ragù ei myöskään perinteisesti taida olla ihan niin tomaattista kuin yleensä ajatellaan. Pikkuseikat saavat nyt kuitenkin jäädä omaan arvoonsa, sillä tämän bolognese-kastikkeen kantava voima ovat reilun sipulin ohella tuoreet tomaatit. Aloin valmistaa jauhelihakastiketta alun perin aikeena tehdä tomaattista jauheliha-perunavuokaa (siis sekoittaa siivutettua perunaa jauhelihakastikkeen kanssa vuuassa), mutta pilkottuani kaikki ne tuoreet sipulit, porkkanat ja tomaatit, en saattanut tehdä niistä mitään muuta kuin rehellisen tomaattisen jauhelihakastikkeen, siis bolognesen, -  spagetin kera tietenkin. 

Bolognesekastike:

4 annosta

400 g jauhelihaa

1 porkkana

1 iso sipuli

1 iso valkosipulinkynsi

3 tomaattia

Loraus oliiviöljyä

1,5 dl vettä

2 kourallista kuivattuja herkkutatteja (ei pakollinen)

n. 1 tl paprikamaustetta

n. 1/4 tl valkopippuria

n. 3 rkl soijakastiketta

n. 1,5 tl kotisinappia

2 tl sokeria

suolaa

1,5 rkl suurustetta (ruskeille kastikkeille, esim. maizena)

Pilko sipuli neljäsosarenkaiksi, kuutioi porkkana ja silppua valkosipuli.

Kuumenna kannellisella paistinpannulla tai kattilassa loraus öljyä ja kuullotta sipuleita sekä porkkanoita muutaman minuutin ajan. Lisää pannulle jauheliha ja paahda kypsäksi. Lisää paiston aikana hyppysellinen suolaa.

Pilko tomaatit jauhelihan kypsyessä ja lisää sitten ne, sekä vesi pannulle. Laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia. Lisää sitten mausteet sekä herkkutatit murustettuna ja anna kastikkeen taas hiljalleen kiehua muutaman minuutin ajan kannen alla.

Sekoita kastikkeen joukkoon lopuksi suuruste. Jos et käyttänyt herkkutatteja voi suurustetta lisätä ylimääräisen ruokalusikallisen. Nosta tässä vaiheessa hellan tehoa ja anna kastikkeen kiehua 5-10 minuuttia ilman kantta niin, että se keittyy kokoon.

Tarkista lopuksi maku äläkä pelkää lisätä mausteita! Pasta vaatii vahvan ja täyteläisen makuisen kastikkeen.

Tarjoile kastike pastan sekä parmesaanin tai emmental-raasteen (tiedän, paha tyylivirhe) kanssa.

Pannumunkit (munkit munkkipannulla)

En tänäkään vappuna liiemmin innostunut käristelemään munkkeja öljykattilassa vaan päätin yrittää jälleen pannumunkkien paistamista. Oikeastaan paistaminen sinänsä ei ole ongelma, mutta että tuleeko munkeista pallon mallisia, onkin sitten toinen juttu. Tulos nimittäin tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän litistynyt. Toisaalta lapsuudessani valmiita munkkeja suurempaa herkkua oli munkkitaikina, eli lopullisten munkkien muodolla nyt niin väliä olekaan. Isoäitini,keneltä paistuvat munkit siinä missä lätytkin ja keneltä tämä kyseinen reseptikin on lähtöisin, sanoi rohkaisevasti harjoituksen tekevän mestarin. Lisää munkkeja tiedossa siis. Oikean mallinen lopputulos lähtee kuitenkin taikinasta ja luulisin saaneeni sen asian kuntoon. Paitsi, maku myös paksuus on kohdillaan. Taikinan paistettavuutta voi halutessa vielä säätää jauhojen karkeudella. Puolikarkeat vehnäjauhot helpottavat paistovaiheessa, mutta karkeat jauhot tekevät lopputuloksesta murean. Päädyin tässä vaiheessa kompromissiin ja laitoin kumpiakin yhtä paljon. Olen nyt maalaillut kyllikseni kauhukuvia munkkipannusta, joten muistutettakoon vielä, ettei munkkien malli makua muuta.

Pannumunkit

2 dl karkeita vehnäjauhoja

2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1,5 dl kermaa

1 dl maitoa

2 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa.

Mittaa erilliseen astiaan maito sekä kerma ja vatkaa joukkoon munat, niin että niiden rakenne rikkoutuu.

Kaada munaseos jauhojen sekaan ja sekoita taikina rauhallisesti tasaiseksi. Vältä turhaa tai rajua sekoittamista.

Anna taikinan turvota n. 30 minuuttia.

Paista taikinasta voidellulla munkkipannulla pallon (tai vähän litistyneen pallon) mallisia munkkeja. Pannu ei saa olla liian kuuma, meidän hellassa sopiva lämpö löytyi, kun hella oli asemassa 4/9. Varmuudella palamisen välttää jos jättää pannun keskimmäisen kupin kokonaan käyttämättä sillä se on aina kuumempi kuin reunalla olevat. Taikinaa tulee annostella niin, että se yltää n. 1cm päähän pannun kupin yläreunasta ja nousee hieman yli reunojen ennen kääntämistä. Kääntäminen onnistuu parhaiten kahdella, mieluiten pyöreäpäisellä, ruokailuveitsellä. Munkki on valmis käännettäväksi, kun kupista pursunnut reuna on siinä määrin kypsynyt, ettei se tartu veitseen. Kiepauta munkki veitsien avulla kokonaan ympäri ja anna raa'an taikinan valua munkin sisältä pannuun. Paista, kunnes munkki on kauttaaltaan kullanruskea.

Nauti munkit sellaisenaan tai esimerkiksi vaniljajäätelön kera.

Taikinaa voi halutessa maustaa esimerkiksi laittamalla reilummin vaniljasokeria tai lisäämällä reilun teelusikallisen kardemummaa.