Parasta kokkaus ja leipominen on silloin, kun raaka-aineita löytyy omasta takaa tai pystyy hyödyntämään luonnon antimia. Omasta maasta, pihalta, puutarhasta tai lähimetsästä saa 100% tuoretta ja lannoitteita on käytetty juuri sen verran kuin itse on kesällä kokenut tarpeelliseksi eli todennäköisesti ei nimeksikään. Rahaakin säästyy, jos nyt ei sievoisia summia niin jotain kuitenkin ja ainakin itselleni tulee aina hyvä olo, kun on toiminut taloudellisesti ja ollut säästeliäs. Onhan itse kasvatettu juures aina kiva nähdä elementissään eli lautasella.
Metsästä on toki jo kannettu purkki kaupalla mustikoita ja marjapensaat koluttu niin kotoa kuin mökiltä hyötykäyttöön (jonkinmoisen jaksamisen ja pakastimen rajoissa tosin sillä ainakin viinimarjoja on ollut lievästi sanottuna vähän liikaa), mutta ne kaikki keväällä maahan kylvetyt alkavat nyt olla valmiita talteen kerättäviksi. Pellosta on noussut jo rivi punajuuria, murto-osa porkkanoista ja roppakaupalla taitepapuja. Retiisit sain nostaa jo heti heinäkuussa. Nyt on siis kokkailtu punajuuresta. Ensimmäisistä käyttökelpoisen kokoisista syntyi jo kesällä lindströminpihvejä (kotilieden ohjeella ja kaveriksi uusia perunoita ja aurajuustokastiketta, oli muuten hyvää) ja pari kertaa yksinkertaisesti porkkanoiden ja kukkakaalin kanssa uunijuureksia. Koska niitä punajuuria nyt on jonkin verran, jalostin lindströminpihvit kiusaukseksi hyvällä menestyksellä. Vähän vähemmän onnistuneita tuli punajuurisipseistä, jotka A. jäivät lötköiksi tai B. paloivat.
Papuja olen keittänyt pakkaseen ja lisukkeeksi, mutta mielessä pyörii ajatus sosekeitosta. Papujen sijaan soseeksi on tähän mennessä päätynyt kesäkurpitsaa.
Myös omenat ja puolukat alkavat lähestyä todellista sesonkiaan. Omenoita tiedän kypsyvän tänä vuonna rutkasti yli tarpeen ja sietokyvynkin varmaan, puolukoita toivon löytyvän ainakin muutama rasiallinen pakastettavaksi ja vähän leivontaan. Joskus muistan todenneniin puolukkamuffinien olleen ihan killereitä. Mun makuun puolukat ovat meinaan ehkä hitusen mustikoita parempia. Voisihan niistä hilloakin keittää, jos saalis osoittautuu runsaaksi. Ajatus luumuhillosta kiehtoo vielä enemmän; jos saisikin ensi jouluksi itse tehtyä luumuhilloa tortuille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti