Luumu-piparkakku

Meillä juustokakku on jostain syystä siinä määrin vakiintunut joulupöydän herkku, että pakko myöntää, en ole ennen tehnyt joulun makuista täytekakkua. Idea lähti kuitenkin vyörymään kuin itsestään, kun vain mietin piparkakun makuista kakkupohjaa. Täytteeksi tietenkin sitä meikäläisen lempparijälkkäriä, luumurahkaa, joka on niin ihanan tömäkkää ja tahmeaa, mutta kuitenkin kuohkeaa. Tömäkkä on kuitenkin myös maku ja yltäkylläiselle, piparkakkupohjan ja rahkan makeudelle hain vastapainoa ah niin sopivan hapokkaista ja hedelmäisistä tuoreista luumuista. Voisiko joulun makeita klassikkomakuja tämän paremmin yhdistää?

Luumupiparkakku:

Pohja:

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

1,5 tl vaniljasokeria

150 g margariinia

3 munaa

5,5 dl vehnäjauhoja

2,5 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

2 tl kardemummaa

1 tl inkivääriä

1 tl pomeranssin kuorta

1 tl neilikkaa

1,5 dl maitoa

Luumuhilloke:

6 luumua

2 rkl vettä

0,75 dl sokeria

1,5 rkl sitruunan mehua

Luumutäyte:

250 g pehmeitä kuivattuja luumuja

250 g maustamatonta rahkaa

2 rkl sokeria

n. 2 rkl vettä

2 dl vispikermaa

Kostutus:

Vettä

Siirappia

Koristelu:

n. 1 dl vispikermaa

3 luumua

Piparkakkuja

Valmista ensin kakkupohja. Tämä pohja on itsessään sen verran mehevä, ettei kostutusta tarvita paljoa, kunhan pohja vain ei ehdi kuivahtaa. Leivo se siis vasta tarjoilua edeltävänä päivänä.

Mittaa sokerit sekä margariini kulhoon ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat.

Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa, niin että viimeiseksi jää jauhoseosta.

Valmistele halkaisijaltaan 18cm irtopohjavuoka ja kaada taikina siihen.

Paista kakkupohjaa 175 asteisen uunin alatasolla n.40 minuuttia. Tarkista kypsyys puutikulla.

Tee seuraavaksi luumuhilloke. Sen voi tosin tehdä valmiiksi jo useita päiviä etukäteen ja säilyttää jääkaapissa.

Pese ja paloittele luumut. Mittaa luumujen kanssa kattilaan vesi, sokeri sekä sitruunan mehu. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hillon kiehua hiljalleen ilman kantta n.30 minuuttia, tai kunnes luumut ovat pehmenneet kunnolla.

Kokoa kakku tarjoilupäivän aamuna tai edellisenä iltana. Valmista ensin luumutäyte.

Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa kuivatut luumut, rahka ja sokeri paksuksi tahnaksi. Lisää tilkka vettä, varovasti ruokalusikallinen kerrallaan, vain sen verran että luumuseos on helppo soseuttaa ja notkistuu vähän. Sen tulee kuitenkin paksua ja pysyä muodossaan!

Jos käyttämäsi luumut ovat todella kuivia ja kovia, keitä niitä ensin n.20 minuuttia vesitilkan kanssa, niin että ne pehmenevät. Kaada vesi pois ja soseuta.

Vaatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele luumuseos varovasti kermavaahdon joukkoon.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Jos päällimmäinen levy on vähän kuperaksi pullistunut, vaihda sen ja keskimmäisen levyn paikkaa, jolloin epätasaisuus hukkuu täytteeseen, tai leikkaa se tasaiseksi.

Sekoita desin vesitilkkaan loraus siirappia kostutusta varten.

Kokoa kakku kostuttamalla ensin kakkupohja siirappiliemellä pullasudin avulla. Levitä seuraavaksi kerros luumuhilloketta, niin että luumun paloja on suurin piirtein joka puolella. Lisää päälle puolet luumurahkatäytteestä. Täytä toinen kerros samalla tavalla.

Muista kostuttaa myös päällimmäinen kakkupohjalevy!

Tämä kakku pitää hyvin muotonsa ja sen voi jättää rennosti nakuksi tai halutessaan siistiä reunat kermavaahdolla.

Koristele luumuilla ja piparkakuilla.

Pahoittelut, leikatusta kakusta ei ole kuvaa :(

2017 syötävät lahjat +aattoillan kahvipöytä

Joululahjat tuottavat minulle aina päänvaivaa, eivät ehkä sen takia, etten keksisi mitä ostaa, vaan siksi, etten raaski ostaa sitä, mitä ehkä haluaisin. Toisaalta tuntuu typerältä ostaa vanhemmille jotain hyödyllistä ja "turhia" lahjoja en halua antaa taikka saada. Hyödyllisyys on myös aika tylsää ja tykkäänkin tehdä lahjoja itse. Syötävät lahjat ovat aina kivoja, ihan eri juttu antaa itse tehtyjä karamelleja kuin ostaa suklaarasia kaupasta. Itse tekeminen välittää viestin, miten välittää, vaikkei tuhlaakaan suuria summia rahaa. Suklaa kaupasta on helpoin vaihtoehto (paitsi ehkä suurensuurelle suklaanystävälle, se on ihan hyvä lahja). Ja mikä käy paremmin kotileipurille kuin karkkien värkkäily?

Viime vuonna tein kotiväelle aikamoisen reilun satsin kaiken maailman joulukarkkeja, mitä vain päähäni pälkähti - ja mitä pystyi tekemään ilman lämpömittaria: konhvehteja, toffifee-palleroita, fudgeja, joulusuklaata…  Nyt sain varoituksia jo marraskuussa, ettei niin suurta määrää tänä vuonna kiitos, ei jaksa syödä. Päätin sitten värkkäillä vain niitä viime vuoden kenties suosikkeja, joulusuklaita, ja keksiä kylkiäiseksi jotain, mitä ei tarvitse syödä. Joulusuklaiden reseptin julkaisin täällä vuosi sitten ja vaikka noita makuja voisi yhdistellä loputtomiin, tein samoja kuin viimeksi. Tällä kertaa suklaat tosin päätyivät pakettiin suupaloina

(kun olin kerta hamstrannut siinä määrin maitopurkkeja piparirasioita varten). 

 Tässä vanhetessani on tullut sellainen olo, että muitakin sukulaisia olisi hyvä muistaa. Viimeksi annoin ihan vain koristeltuja piparkakkuja, mutta (vaikka rasioita olisi niille nytkin kyllä löytynyt niin) innostuin rakentelemaan trendikkäitä piparikransseja, ehkä vähän eri tekniikalla kuin yleensä. En nimittäin käyttänyt pohjalla piparirengasta vaan rakensin kranssit kokonaan yksittäisistä piparkakuista, kokosin sokerilla ja koristelin pikeerillä. Ainoa, mikä olisi pitänyt leipomisvaiheessa jo ottaa huomioon, oli reiät ripustusta varten. 

Mitäs muuta joulua sitä sitten on lukuisten piparien ja suklaansulatteluiden ohella tullut leivottua? Ei mitään ihmeellistä, suoraan sanottuna. Jouluasioita tuli sählättyä viimeisellä viikolla siinä määrin kokopäiväisesti, etten ehtinyt suunnitella saati olisi ehtinyt valmistaa mitään joulukakkuspektaakkelia. Minulle joulussa parasta kuitenkin on se, miten saa puuhastella jouluvalmisteluiden parissa ja kokoajan on jotain tekemistä, kuitenkin sillä ehdolla, että kaiken saa tehdä rauhassa ja jotain voi jättää tekemättä jos ei ole energiaa taikka aikaa. En siis kehitellyt suuria suunnitelmia, joiden onnistumista olisi kaiken lisäksi pitänyt stressata vielä aattoiltana. Tarjosimme kahvivieraille yksinkertaisesti pullaa ja torttuja, valmiina saatua banettonea, italialaista joulukakkua, piparkakkuja, joita en millään jaksanut enää edes koristella, sekä karpalo-kinuskikääretorttua.  Pullat oli leivottu viikko sitten pakkaseen ja tortut syntyivät juuri ennen tarjoilua käden käänteessä pakastetaikinasta. Kääretorttu tuotti tosin aatonaattoiltana vähän päänvaivaa, kun pohja oli varmasti kolme senttiä paksu ja täytekin jokseenkin löysää. "Käärettä" torttuun tuli lopulta ehkä puolitoista kierrosta ja se piti kapaloida yöksi kelmuun, jotta liivate täytteessä hyytyy. Tarjolle nousi kuitenkin siisti ja muhkea torttu, joka myös maistui mainiolle.

Ilta- tai yöpalana tarjottiin vielä juustoja ja keksejä sekä helposti uunista lämpiminä pöytään viipaloituja esipaistettuja patonkeja ja hyvissä ajoin pakkaseen leivottuja mallaslimppuja.