Retiisit x3

Otin retiiseihin ensikosketusta vuosi sitten, kun kokeilunhaluisena istutin niitä itse. Retiiseissä on kaksi hyvää puolta, joista ensimmäisen löysin jo viime vuonna: helppous. Olen 99 prosenttisen varma, että jokainen onnistuu itse kasvattamaan niitä. Kylvä siemenet, odota, syö. Oikeasti. Se mikä viime kesänä oli vielä vähän hukassa, oli retiisien maku. Nehän ovat melko kitkeriä, jälkimaku jopa sipulinen. Sitä kirpeyttä kyllä löytyi, mutta en osannut kääntää sitä eduksi, verhota muihin makuihin taikka kukistaa kokonaan, jotta retiisejä olisi tullut käytettyä yhtään maistelua runsaammin. Jälleen pelto on tuottanut vähän liikaakin noita punaisia palleroita, mutta nyt olen keksinyt, miten kitkeryys kesytetään. Pelin vein minä 1-0. Koska retiisi on meillä lukeutunut lisuke-kategoriaan, kokosin yhteen postaukseen useamman käyttövinkin.

Raasta!

Retiisi-porkkanaraaste syntyy yksinkertaisesti raastamalla jokaista ruokailijaa kohden 2 retiisiä ja 1 porkkana. Tässä retiisi taittaa porkkanan makeutta ja sitä vastoin porkkana retiisin kitkeryyttä. Raasteesta tulee kaiken lisäksi todella mehukasta, sillä retiisi on yllättävän vetinen vihannes.

Paahda!

Uunipaahdetut retiisit ovat oiva vaihtoehto taikka lisä "tavallisille" uunijuureksille. Pese ja halkaise retiisit ja sekoita niihin sitten pellillä loraus öljyä, ripaus suolaa, mustapippuria ja pizzamaustetta. Paahda 200 asteisessa uunissa n.40 minuuttia. Paahdettuna retiisi muistuttaa koostumukseltaan mielestäni vähän kypsennettyä kesäkurpitsaa, mutta mikä ihmeellisintä: uunissa kaikki kitkeryys häviää taivaan tuuliin.

Kuullota!

Retiisipyttis on pirteän punainen ja myös kesän mainioita hävikkiruokia. Tässä retiisi toimii vähän kuin sipuli; terävöittää makua. Pilko retiisit melko ohuiksi/pieniksi paloiksi. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja paista retiisejä sitten n. 15 minuuttia käännellen. Paloittele retiisien kypsyessä keitetyt perunat ja mahdolliset muut hävikkipyttis-ainekset, kuten eilispäiväiset grillimakkarat tai lihapullat. Lisää ne pannulle ja paista vielä kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla, ripauksella pippuria ja esimerkiksi yrttimausteella. 

Pinaattikeitto

En ole koskaan tehnyt itse pinaattikeittoa ja näin pinaattikeittoneitsyyteni menetettyäni saan ihmetellä, mikä vitsi on ollut syödä soppaa aina pakasteena, kun sitä on niin helppo tehdä itsekin. Siis oikeasti superhelppoa. Ja superhyvää. Tuoreen pinaatin ryöppäys on toki oma vaivansa, mutta sekin älyttömän yksinkertaista. Koska pääsin käyttämään omin kätösin siemenestä kasvatettua pinaattia, olisin vaikka kypsytellyt sitä viikon tynnyrissä, jos niin olisi käsketty. Siksi siis myös hyppäsin kotitekoisen pinaattikeiton ihmeellisen maailmaan juuri nyt: oman maan pinaatti oli valmista kerättäväksi. No löpinät sikseen, keitto oli vallan mainiota.

Pinaattikeitto:

4 annosta

150 g tuoretta pinaattia

8+2 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja

1 kasvisliemikuutio

1 tl sokeria

Reilu ripaus suolaa

Aloita ryöppäämällä pinaatit keittämällä lehtiä n.5 minuuttia runsaassa vedessä. Jos käytät kaupan babypinaattia, sitä ei tarvitse ryöpätä.

Valuta pinaateista vesi ja hienonna ne suurpiirteisesti sauvasekoittimella.

Lisää kattilaan n.8 dl maitoa sekä kasvisliemikuutio ja kuumenna sekoitellen kiehuvaksi ja keitä pari minuuttia.

Sekoita loppuun maitoon vehnäjauhot ja kaada suurus ohuena nauhana kattilaan kokoajan sekoittaen. Keitä vielä reilu 3 minuuttia. Mausta suolalla ja sokerilla.

Tarjoile pinaattikeitto keitettyjen munien ja karjalanpiirakoiden kera.